Asenna Steam
kirjaudu sisään
|
kieli
简体中文 (yksinkertaistettu kiina)
繁體中文 (perinteinen kiina)
日本語 (japani)
한국어 (korea)
ไทย (thai)
български (bulgaria)
Čeština (tšekki)
Dansk (tanska)
Deutsch (saksa)
English (englanti)
Español – España (espanja – Espanja)
Español – Latinoamérica (espanja – Lat. Am.)
Ελληνικά (kreikka)
Français (ranska)
Italiano (italia)
Bahasa Indonesia (indonesia)
Magyar (unkari)
Nederlands (hollanti)
Norsk (norja)
Polski (puola)
Português (portugali – Portugali)
Português – Brasil (portugali – Brasilia)
Română (romania)
Русский (venäjä)
Svenska (ruotsi)
Türkçe (turkki)
Tiếng Việt (vietnam)
Українська (ukraina)
Ilmoita käännösongelmasta
今天夜里,我闭上眼睛,脑海里全是好久好久以前,你笑着问我,要不要一起玩l4d2药抗内战?
但我知道这是唯一和你接触的方式
我不会喷子也不会机枪
更不是什么fps天才
我努力练习对抗
只为做能和你旗鼓相当的游戏搭子
可你只会对我的操作一次次嘲笑和不耐烦
后来我渐渐明白了
最难瞄的点不是乱飞的ht,而是你的心里
我永远打不中