Install Steam
login
|
language
简体中文 (Simplified Chinese)
繁體中文 (Traditional Chinese)
日本語 (Japanese)
한국어 (Korean)
ไทย (Thai)
Български (Bulgarian)
Čeština (Czech)
Dansk (Danish)
Deutsch (German)
Español - España (Spanish - Spain)
Español - Latinoamérica (Spanish - Latin America)
Ελληνικά (Greek)
Français (French)
Italiano (Italian)
Bahasa Indonesia (Indonesian)
Magyar (Hungarian)
Nederlands (Dutch)
Norsk (Norwegian)
Polski (Polish)
Português (Portuguese - Portugal)
Português - Brasil (Portuguese - Brazil)
Română (Romanian)
Русский (Russian)
Suomi (Finnish)
Svenska (Swedish)
Türkçe (Turkish)
Tiếng Việt (Vietnamese)
Українська (Ukrainian)
Report a translation problem
Arppa kulkee, hymy vinossa,
peli kovaa, kättä linossa.
Nopat pyörii, kortit palaa,
ei koskaan häviä, ei koskaan salaa.
Taskut täynnä, ei omaa senttiä,
mut silti kävelee kuin kuningas enttiä.
Kansa katsoo, ei kukaan puhu,
jos kysyt liikaa, katoat kuin savu.
Poliisit seuraa, mut Arppa vain nauraa,
ei löydy todistetta, ei löydy taakkaa.
Askeleet kevyet, varjoihin hukkuu,
yksi silmänräpäys—ja kaikki on lukkuu.
Hän ei petä, mut pelaa syvästi,
pystyy lukemaan sut yhdellä katseella.
Jos haastat, on jo myöhäistä,
hänen pelinsä päättyy vain täydellä kädellä.
Jotkut sanoo sankari, jotkut sanoo varas,
mut kaupungin yössä hän on vain Arppa.
Mestari petoksen, nero pakoon,
legendana elää, kun muut jää maahan.