Rick & Mortyn isähahmon pelistudion ensimmäinen kunnollinen kokopitkä, ja se toimii. Vaikkakin samankaltaisuuksia löytyy, niin High on Life on animaatiosarjan universumista täysin irrallinen tuotos. Tämä itseasiassa iski kovempaa, vaikkakin tällainen tietynlainen animaatiotyyli onkin jossain määrin kokenut inflaation. Silti genitaaleja muistuttavat avaruusoliot, ulostekomiikka sekä paikoitellen väkinäiseltä tuntuva huumoridialogi jaksavat naurattaa lyhyehkön läpipeluunsa ajan. Tosikoille tämä ei todellakaan ole.

Juoni on monipuolisuudessaan mitä upeinta tieteiskirjallisuutta. Avaruusoliot saapuvat maahan käyttämään ihmisiä huumeena imemällä ne Jabba the Huttin ruumiinrakenteen omaavaan kehoon, jonka kaksi kättä edustaa peniksiä ja ihmiset imetaan virtsaputkesta sisään niin, että vain pää näkyy. Näin avaruusolion ryökäle imee alakautta viimeisetkin elinvoiman rippeet ihmispoloista. Järjettömän kuuloista, mutta tämä on vasta alkua. Jos tällainen huumori uppoaa, niin kimppuun vain.

Toisaalta ronskin ja mustan huumorin kohdalla rikotaan neljättä seinää paikoitellen nokkelasti, mutta eri tavoin; muun muassa videopeleistä heitetään armotta herjaa ja useat pelimaailman hahmot tunnistavat olevansa videopelissä. Kaikessa hassussa hölmöilyssään peli on parhaimmillaan pelottavan aidontuntuinen satiiri ihmiskunasta ja sisältää myös tyylilleen uskollisesti yhteiskuntakritiikkiä kieron huumorinsa muodossa.

Tuo tarinan edetessä mieleen 2000-luvun komediataivaan kulttiklassikon Yhdysvalloista, Idioluution, jonka ihmiskuntaa pelin ulkoavaruusväki edustaa. Ironisesti Idioluutio povaa sellaista tulevaisuutta, johon ollaan matkalla, ja vielä asiaan kuuluvalla b-luokan kieli poskella -tyylillä. Pähkinänkuoressa elokuvan juoni menee niin, että akateemiset aikuiset keskittyvät lastenteon sijaan uraputkeen, jolloin lisääntyminen jää asuntovaunukommuuneissa asuville vähäosaisille. Ja nämähän lisääntyvät runsain mitoin. Loppu onkin historiaa siinä vaiheessa, kun muutaman sadan vuoden kuluttua maailman tyhmin mies on yhtäkkiä maailman älykkäin, ja elokuvan henkilöhahmoista kieltämättä tulee mieleen High on Lifen avaruuden muukalaisten aivopierut.

Pääprotagonistin tehtävä on lähettää kotitalo toiselle planeetalle, laittaa hihat heilumaan ja tuhota pahamainen G3-nimeä kantava huumekartelli. Pomotaistelut valitaan Bounty 5000 -laitteelta Mega Manin henkeen ja valinnan tehtyä, alien-tietokone avaa portaalin kyseisen tehtävän alueelle. Pelin edetessä avautuu uusia aseita, kykyjä ja päivityksiä, joka tekee taistelusta mukavan dynaamista. Lopulta räiskintäosuus alkaa ikävästi toistamaan itseään, mutta onneksi Bulletstorm-tyyppinen mättöfestivaali jaksaa viihdyttää läpipeluun ajan. Pomotaistelut kuitenkin ovat miellyttävän erilaisia, joskin ei turhan vaikeita - kuten ei koko pelikään, vaikka vaikeusastetta nostikin.

Vaikka peli onkin lyhyt, niin samalla se on kompakti paketti, joka tarjoilee jonkun verran tutkittavaa hyvin kenttäsuunnitellussa fps-ympäristössä. Samoja alueita sahataan osittain yhä uudestaan, mutta erilaiset apuvempaimet, kuten rakettireppu ja muut palkkionmetsästäjän puvun päivitykset, helpottavat peliä kokonaisvaltaisesti ja suoraviivaistavat etenemistä.

Erilaisia aseita pelissä on kuusi, joista jokaisella on oma roolinsa. "Aseet" ovat gatlianseja (jonkin sortin avaruusoliorotu), kaikki omanlaisia persooniansa omine kykyinee, ja ovat kotoisin tuhotusta Gatlus-planeetalta. Tuhovoimaisin silti on haulikon ja avaruusolion epämuodostuma Gus, joka myös ampuu tietynlaisiin punahohteisiin seiniin kiekkoja, joista palkkionmetsästäjä-pelaaja voi tarrata sadistisella, hyvin sinkuvalla puukollaan.

Lopulta kaikelle kivalle lisähärpäkkeelle ja ylimääräisille kolikoille ei tule käyttöä. Pelissä myöskään ole varsinaisia sivutehtäviä, vaan kaupungilla satunnainen npc, jonka kanssa pystyy keskustelemaan, saattaa syysä tai toisesta olla jotain vailla. Hyvin suoraviinainen peli siis, tuo mieleen Arkane Studiosin Preyn ja Dishonoredin hyvällä tapaa. Ei jää näiden varjoonsa, vaikkakin teemaltaan hyvin erilainen peli.

Hauskana kuriositeettina warp disc'llä "spawnattava" elokuvateatteri, jossa pyörii 90-luvun goreinen kulttikauhu Demon Wind. Reilu 90-minuuttinen filmi näytetään kokonaisuudessaan ja yleisössä on kolme kommentaattoria, jotka eivät vaikene lainkaan koko elokuvan aikana. Kyseiset cine-entusiastit ovat Red Letter Median porukka, joiden mainiot elokuva-aiheiset läpät toimivat omana ohjelmanakin, sillä miesten niin yleis- kuin elokuvasivistys on huikea. Red Letter Median dialogi on tekstitetty, mikä on oikein kiva, eikä elokuvanautinnon iloksi filmin upea ääniraita huku muun keskustelun alle.

Kulttuurin ihmisille ja vanhanaikaisen South Parkin ystäville High on Life on erittäin suositeltava räiskintäkomedia, joka on kuin tehty Internetin alkuaikojen kieroituneille kasvateille ja niin retron kuin modernimman pop-kulttuurin ystäville.

Rick & Mortyn isähahmon pelistudion ensimmäinen kunnollinen kokopitkä, ja se toimii. Vaikkakin samankaltaisuuksia löytyy, niin High on Life on animaatiosarjan universumista täysin irrallinen tuotos. Tämä itseasiassa iski kovempaa, vaikkakin tällainen tietynlainen animaatiotyyli onkin jossain määrin kokenut inflaation. Silti genitaaleja muistuttavat avaruusoliot, ulostekomiikka sekä paikoitellen väkinäiseltä tuntuva huumoridialogi jaksavat naurattaa lyhyehkön läpipeluunsa ajan. Tosikoille tämä ei todellakaan ole. Juoni on monipuolisuudessaan mitä upeinta tieteiskirjallisuutta. Avaruusoliot saapuvat maahan käyttämään ihmisiä huumeena imemällä ne Jabba the Huttin ruumiinrakenteen omaavaan kehoon, jonka kaksi kättä edustaa peniksiä ja ihmiset imetaan virtsaputkesta sisään niin, että vain pää näkyy. Näin avaruusolion ryökäle imee alakautta viimeisetkin elinvoiman rippeet ihmispoloista. Järjettömän kuuloista, mutta tämä on vasta alkua. Jos tällainen huumori uppoaa, niin kimppuun vain. Toisaalta ronskin ja mustan huumorin kohdalla rikotaan neljättä seinää paikoitellen nokkelasti, mutta eri tavoin; muun muassa videopeleistä heitetään armotta herjaa ja useat pelimaailman hahmot tunnistavat olevansa videopelissä. Kaikessa hassussa hölmöilyssään peli on parhaimmillaan pelottavan aidontuntuinen satiiri ihmiskunasta ja sisältää myös tyylilleen uskollisesti yhteiskuntakritiikkiä kieron huumorinsa muodossa. Tuo tarinan edetessä mieleen 2000-luvun komediataivaan kulttiklassikon Yhdysvalloista, Idioluution, jonka ihmiskuntaa pelin ulkoavaruusväki edustaa. Ironisesti Idioluutio povaa sellaista tulevaisuutta, johon ollaan matkalla, ja vielä asiaan kuuluvalla b-luokan kieli poskella -tyylillä. Pähkinänkuoressa elokuvan juoni menee niin, että akateemiset aikuiset keskittyvät lastenteon sijaan uraputkeen, jolloin lisääntyminen jää asuntovaunukommuuneissa asuville vähäosaisille. Ja nämähän lisääntyvät runsain mitoin. Loppu onkin historiaa siinä vaiheessa, kun muutaman sadan vuoden kuluttua maailman tyhmin mies on yhtäkkiä maailman älykkäin, ja elokuvan henkilöhahmoista kieltämättä tulee mieleen High on Lifen avaruuden muukalaisten aivopierut. Pääprotagonistin tehtävä on lähettää kotitalo toiselle planeetalle, laittaa hihat heilumaan ja tuhota pahamainen G3-nimeä kantava huumekartelli. Pomotaistelut valitaan Bounty 5000 -laitteelta Mega Manin henkeen ja valinnan tehtyä, alien-tietokone avaa portaalin kyseisen tehtävän alueelle. Pelin edetessä avautuu uusia aseita, kykyjä ja päivityksiä, joka tekee taistelusta mukavan dynaamista. Lopulta räiskintäosuus alkaa ikävästi toistamaan itseään, mutta onneksi Bulletstorm-tyyppinen mättöfestivaali jaksaa viihdyttää läpipeluun ajan. Pomotaistelut kuitenkin ovat miellyttävän erilaisia, joskin ei turhan vaikeita - kuten ei koko pelikään, vaikka vaikeusastetta nostikin. Vaikka peli onkin lyhyt, niin samalla se on kompakti paketti, joka tarjoilee jonkun verran tutkittavaa hyvin kenttäsuunnitellussa fps-ympäristössä. Samoja alueita sahataan osittain yhä uudestaan, mutta erilaiset apuvempaimet, kuten rakettireppu ja muut palkkionmetsästäjän puvun päivitykset, helpottavat peliä kokonaisvaltaisesti ja suoraviivaistavat etenemistä. Erilaisia aseita pelissä on kuusi, joista jokaisella on oma roolinsa. "Aseet" ovat gatlianseja (jonkin sortin avaruusoliorotu), kaikki omanlaisia persooniansa omine kykyinee, ja ovat kotoisin tuhotusta Gatlus-planeetalta. Tuhovoimaisin silti on haulikon ja avaruusolion epämuodostuma Gus, joka myös ampuu tietynlaisiin punahohteisiin seiniin kiekkoja, joista palkkionmetsästäjä-pelaaja voi tarrata sadistisella, hyvin sinkuvalla puukollaan. Lopulta kaikelle kivalle lisähärpäkkeelle ja ylimääräisille kolikoille ei tule käyttöä. Pelissä myöskään ole varsinaisia sivutehtäviä, vaan kaupungilla satunnainen npc, jonka kanssa pystyy keskustelemaan, saattaa syysä tai toisesta olla jotain vailla. Hyvin suoraviinainen peli siis, tuo mieleen Arkane Studiosin Preyn ja Dishonoredin hyvällä tapaa. Ei jää näiden varjoonsa, vaikkakin teemaltaan hyvin erilainen peli. Hauskana kuriositeettina warp disc'llä "spawnattava" elokuvateatteri, jossa pyörii 90-luvun goreinen kulttikauhu Demon Wind. Reilu 90-minuuttinen filmi näytetään kokonaisuudessaan ja yleisössä on kolme kommentaattoria, jotka eivät vaikene lainkaan koko elokuvan aikana. Kyseiset cine-entusiastit ovat Red Letter Median porukka, joiden mainiot elokuva-aiheiset läpät toimivat omana ohjelmanakin, sillä miesten niin yleis- kuin elokuvasivistys on huikea. Red Letter Median dialogi on tekstitetty, mikä on oikein kiva, eikä elokuvanautinnon iloksi filmin upea ääniraita huku muun keskustelun alle. Kulttuurin ihmisille ja vanhanaikaisen South Parkin ystäville High on Life on erittäin suositeltava räiskintäkomedia, joka on kuin tehty Internetin alkuaikojen kieroituneille kasvateille ja niin retron kuin modernimman pop-kulttuurin ystäville.