Steam'i Yükleyin
giriş
|
dil
简体中文 (Basitleştirilmiş Çince)
繁體中文 (Geleneksel Çince)
日本語 (Japonca)
한국어 (Korece)
ไทย (Tayca)
Български (Bulgarca)
Čeština (Çekçe)
Dansk (Danca)
Deutsch (Almanca)
English (İngilizce)
Español - España (İspanyolca - İspanya)
Español - Latinoamérica (İspanyolca - Latin Amerika)
Ελληνικά (Yunanca)
Français (Fransızca)
Italiano (İtalyanca)
Bahasa Indonesia (Endonezce)
Magyar (Macarca)
Nederlands (Hollandaca)
Norsk (Norveççe)
Polski (Lehçe)
Português (Portekizce - Portekiz)
Português - Brasil (Portekizce - Brezilya)
Română (Rumence)
Русский (Rusça)
Suomi (Fince)
Svenska (İsveççe)
Tiếng Việt (Vietnamca)
Українська (Ukraynaca)
Bir çeviri sorunu bildirin
Vanhoina hyvinä aikoina ei ollut mitään vitun denssejä tai muita pikkulasten makunuuskia, vaan tarjolla oli rehellisesti pelkkää Ettanin tai Generalin löysää.
Nuuskatykki oli joka jannun paras kaveri, josta pidettiin hyvää huolta kuin omasta pojasta
Kahden millin tykkeihin törmäsi kaikkialla, mutta todellinen miehen mitta oli "femman ruitta" joka karsi jyvät akanoista.
Jokainen itse tykkinsä tehnyt tiesi, minkälainen vaiva sen tekemiseen meni, sillä aluksi tykki oli aina helvetin jäykkä. Tiukka ja "napsahtava" tykki hajotti nuuskan, tämän leviten pitkin hampaita. Nuuskatykin sisäänajaminen oli pitkä, mutta lopulta palkitseva matka joka saattoi yhteen omistajansa sekö tykkinsä, aivan kuin 700-luvun feodaalisen ajan Japanin samurait ja heidän katanansa.