Установить Steam
войти
|
язык
简体中文 (упрощенный китайский)
繁體中文 (традиционный китайский)
日本語 (японский)
한국어 (корейский)
ไทย (тайский)
Български (болгарский)
Čeština (чешский)
Dansk (датский)
Deutsch (немецкий)
English (английский)
Español - España (испанский)
Español - Latinoamérica (латиноам. испанский)
Ελληνικά (греческий)
Français (французский)
Italiano (итальянский)
Bahasa Indonesia (индонезийский)
Magyar (венгерский)
Nederlands (нидерландский)
Norsk (норвежский)
Polski (польский)
Português (португальский)
Português-Brasil (бразильский португальский)
Română (румынский)
Suomi (финский)
Svenska (шведский)
Türkçe (турецкий)
Tiếng Việt (вьетнамский)
Українська (украинский)
Сообщить о проблеме с переводом
Vanhoina hyvinä aikoina ei ollut mitään vitun denssejä tai muita pikkulasten makunuuskia, vaan tarjolla oli rehellisesti pelkkää Ettanin tai Generalin löysää.
Nuuskatykki oli joka jannun paras kaveri, josta pidettiin hyvää huolta kuin omasta pojasta
Kahden millin tykkeihin törmäsi kaikkialla, mutta todellinen miehen mitta oli "femman ruitta" joka karsi jyvät akanoista.
Jokainen itse tykkinsä tehnyt tiesi, minkälainen vaiva sen tekemiseen meni, sillä aluksi tykki oli aina helvetin jäykkä. Tiukka ja "napsahtava" tykki hajotti nuuskan, tämän leviten pitkin hampaita. Nuuskatykin sisäänajaminen oli pitkä, mutta lopulta palkitseva matka joka saattoi yhteen omistajansa sekö tykkinsä, aivan kuin 700-luvun feodaalisen ajan Japanin samurait ja heidän katanansa.