Paluu toimintapelien lähtöruutuun

Ensimmäinen arvostelu minkä kirjoitan ja syy on tämä peli. Peli on nopeatempoinen, suuria räjähdyksiä sisältävä ja kirjaimellisesti täyttä toimintaa tarjoava shoot-em-up. Tunnelmaa piisaa ja kuolema on pelissä tasaisesti esiintyvä ystävä joka vain laittaa yrittämään uudelleen. Idealtaan ei varmasti herätä suuria tunteita mutta peli toimii tällä kaavalla kuin sinko hippaan.

Pelissä yksinäinen pyssysankari lähtee vasemmalta edeten oikealle. Tavoitteena on pelastaa vankeja jotka myös mahdollistavat hahmon kykyjen muuttumisen. LUE: kyvyt ovat enemmänkin aseita jotka ovat erilaisia eri hahmoilla mutta miltä kuulostaa jos sinkomies muuttuu miekkaa heiluttavaksi ninjaksi? Tämä toki hieman aiheuttaa pelityylin muuttumista miten etenee (tai ei) mutta tulos on sama vihollisille. Halki, poikki ja pinoon. Kenttiä kuljetaan reittiä pitkin tai mikään ei estä esim. räjäyttämästä seinämää rikki josta voi iskeä viholliseen kiiinni. Parasta tässä onkin räjähdykset jotka aiheuttavat kentän hajoamista ja välillä hulvattomia ketjureaktioitakin räjähydsten aikaansaamina. Kentän lopussa helikopteri hakee selviytyneen sankarin ja eteen tuli uusi kenttä..

Miksei tällaista peliä olla tehty aikaisemmin 2000-luvulla kun tyylisuunta oli jo keksitty 80-90 luvun puolella? Grafiikka sopii peliin, äänetkin toimivat taustalla ärsyttämättä ja pelattavuus simppeliä. Toki toiston makua peli tarjoaa mutta ei tätä pelatessa tarvi aivojakaan kyllä nyrjäyttää.

Early Access peliksi jo harvinaisen toimiva kokonaisuus jota pelaan mieluusti ilman kiroten keskeneräisyyden aiheuttamia ongelmia. Ehdottomasti jo nyt eurojen arvoinen peli. Mitä sitten valmiina?