Voin jo kuvitella silmissäni päämisteri Halla-ahon ensimmäisen ulkoilmapuheen senaatintorilla. Kauniissa kesäsäässä kymmenet tuhannet ihmiset kansallistunnon ja vuosikymmeniä odotetun todellisen johtajan saapumisen nostamassa hurmoksessa huutavat samaan rytmiin

MESTARI! MESTARI! MESTARI!

Korvia huumaava rytmikäs huuto kantautuu Helsingin Sanomien, Vihreän langan ja Radio Rockin toimituksiin sekä Vasemmistoliiton ja Vihreän puolueen puoluetoimistoihin. Leninin ja muiden kommunistijohtajien kipsiset rintakuvat tärisevät hyllyjen reunoille, ja murskautuvat lattioille.

Kansanjoukkojen huuto saa noissa tiloissa lattialla tuskissaan pyörivien suvakkien ja takkujen keskuudessa aikaan psykosomaattisia sydän- ja aivoinfarkteja.

Kansan syvien rivien jyly tuntuu jatkuvan tuntikaupalla, kunnes hillitysti hymyilevä Mestari pienellä kädenliikkeellä pyytää hiljaisuutta.

Sitten hän aloittaa ylivertaisen verbaalisen kirurgian, jolla vasukkien ja vihreiden Suomen kansan kollektiiviseen psyykkeeseen vuosikausia levittämä syöpä leikataan pois viimeistä solua myöten hänen säkenöivän järkensä jääkylmällä skalpellilla.

Voi taivas mitkä loiston päivät Suomella on vielä edessään.

Kiitos Mestari!