Kaukovainio (Dra-Åt-Helvete på svenska)

60-luvun keskitysvaiheilla alkunsa saanut ghettomainen kaupunkilähiö Oulussa.

Valittu Oulun köyhimmäksi, kurjimmaksi ja kuppaisimmaksi kaupungin osaksi.

Slummit jakaantuu klassillisesti Ala- ja Ylä-osaan. Yllättävästi on Ala-Kaukovainio rauhallista, ja sinne ei edes mitkään rauhaa häiritsevät Paskalinjat aja. Ylä-Kaukovainio on taas kiireisten bussilinjojen täyttämä. Päivisin saattaa helposti näkyä kolmekin perättäistä bussia samalla pysäkillä.

Kaukovainio on niin nolo kaupunginosa, että siellä kierrätetään jopa kuukauden vanhat Kaleva-sanomalehdet. Kolmen kuukauden ahkeran käytön jälkeen, sitä on lupa käyttää vessapaperina.

Kaukovainiolla sijaitsee myös huumorittomuudestaan ja kovasta oppilaitten tupakoinnista tunnetut opinkahjot, kuten ammattiopisto (engl. Amityville). Oulun kaupunki on esittänyt opiskelija-alueen eriyttämistä Kaukovainiosta.

Kaukovainion klassinen kansallislaulu on "Arttu Wiskari - Tuntematon potilas". (Mun kotiin murtaudutaan joka yö...) Sitä soitellaan paljon, muuallakin kuin Amitsuvillessa taikka Wanha Mestarin karaokessa. Kunnon perustyypillisen Kaketsulaisen tunnistaa (ikivittuuntuneen yhden ilmeen olemuksen ohella) siitä, ettei tämä mene vaihtamaan Aatamin aikaista Nokialaista puhelintaan mihinkään.


Kaketsun kautta ajavien bussilinjojen kuskit saavat kaksinkertaista liksaa vaarallisesta työstä.